Yhdysvaltojen asevoimien tiedusteluorganisaatio Defense Intelligence Agency DIA on julkaissut infografiikan, joka pyrkii todistamaan Golden Dome -ohjuspuolustusjärjestelmän tarpeen analysoimalla nykyiset ja kymmenen vuoden päähän ulottuvat ydinaseuhat. Vaikka grafiikka on suunnattu Yhdysvaltain kongressin jäsenille, jotka päättävät rahankäytöstä avaruuspuolustukseen, siitä voi arvioida hieman myös Venäjän ohjuskapasiteettia Ukrainaa vastaan.
Grafiikan sisältämissä tietoruuduissa esitellään ne ohjustyypit, joihin voidaan asentaa ydinlatauksia. Kahta näistä ohjustyypeistä – hypersoonisia ja risteilyohjuksia – käytetään Ukrainaa vastaan varustettuina tavanomaisilla räjähdekärjillä.
DIA:n mukaan Venäjällä on tällä hetkellä varastossa 300–600 pitkän kantaman risteilyohjusta, jotka ovat ilmasta laukaistavia H-101-, Iskander-järjestelmällä laukaistavia R-500- ja merivoimien aluksista laukaistavia Kalibr-ohjuksia.
Hypersoonisia ohjuksia Venäjällä arvellaan olevan 200–300. Niihin sisältyvät mitä ilmeisimmin H-47M2 Kinžal-, Zircon- ja Avangard-ohjukset.
Vuodeksi 2025 hankittujen osien hankintaan perustuvan analyysin mukaan Venäjä tuottaa kuluvana vuonna 633 H-101-risteilyohjusta. Kuitenkin DIA:n ennusteen mukaan vuoteen 2035 mennessä sillä olisi 5 000 pitkän kantaman risteilyohjusta, mikä tarkoittaa, että kaikkien risteilyohjustyyppien kokonaistuotanto jäisi alle 500 ohjukseen vuodessa.
Hypersoonisia ohjuksia olisi vuosikymmenen päästä yhteensä 1 000, joka olisi 3 000 vähemmän kuin Kiinalla. Luvut heijastavat DIAn arviota Venäjän kyvystä valmistaa näitä ohjuksia verrattuna Kiinan kykyyn. Sama on havaittavissa myös mannertenvälisissä ohjuksissa, joissa näkyy myös Pohjois-Korean ja Iranin kyvyt.
Vaikka Kreml ylpeilee ydinaseillaan ja puhuu niiden määrän kasvattamisesta, kymmenen vuoden päästä sillä on vain 50 mannertenvälistä ohjusta enemmän kuin nyt, FOBS-avaruuspommitusjärjestelmä mukaan lukien.
FOBS eli Fractional Orbital Bombardment System otettiin käyttöön Neuvostoliitossa vuonna 1968. Mannertenväliset ohjukset eivät nouse yhtä korkealle kuin satelliittien kiertorataa lentävä FOBS. Strategisten aseiden rajoittamisneuvottelujen päätteeksi syntyneen SALT II -sopimuksen perusteella järjestelmä poistettiin käytöstä vuonna 1983.
Huolimatta Kremlin aikeesta ottaa tällaiset ohjukset uudelleen käyttöön, DIAn mukaan niitä valmistuu alle 12 vuoteen 2035 mennessä, kun Kiinalla on silloin jo 60 ohjusta. Venäjän strategisten ydinohjussukellusveneiden ohjusmäärän arvellaan pysyvän muuttumattomana, kun Kiina lähes kaksinkertaistaa omansa samalla ajanjaksolla.
