Prahan Kaarlen yliopiston professori, Venäjä-asiantuntija Sergei Medvedev puhui 17. toukokuuta 2025 Tallinnan Lennart Meri -konferenssissa Venäjän suhteista länteen. Hänellä on aiheesta neljä teesiä:
1. On illuusiota kuvitella, että tulisi jokin ”sodan jälkeinen” aika; se on pelkkä projektio lännen toiveista. Sota on Venäjän ja kansainvälisen järjestelmän uusi normi ja uusi tila. Jos Venäjän ja Ukrainan välillä saavutetaan tulitauko, siihen päästään kuukausien mittaisten kivuliaiden neuvottelujen jälkeen ja se rikotaan saman tien. Mikään pitempi rauha ei ole mahdollinen, koska nykypäivän Venäjä ei pysty elämään rinnakkain riippumattoman Ukrainan kanssa, varsinkaan sen vuoden 1991 rajojen mukaan ja läntisen liittoumaan kuuluvana.
Venäjä on siirretty pysyvän sodan tilaan. Sen talous, eliitti ja ideologinen koneisto ovat kaikki kytketty sotaan.
2. Venäjän, Ukrainan ja maailman syökseminen sotaan oli Vladimir Putinin tavoite, johon hän pyrki yli 20 vuotta. Hän heikentää länttä osoittaen sen päättämättömyyden ja tehottomuuden. Hän tukee kaikkia demokraattista järjestelmää vastustavia voimia äärivasemmalta äärioikealle. Venäläisten välinpitämättömyys on päälähde sille, miten Venäjä sopeutui sotaan kuin käsi sormikkaaseen.
Myös maailmalla suhtauduttiin sotaan suopeammin kuin Kreml odotti: syntyi vaihtoehtoisen globalisaation prosesseja sekä loputon määrä tapoja kiertää lännen pakotteita, hankkia kriittistä teknologiaa ja ylläpitää venäläisten lähes ongelmatonta elämää.
3. Länsi on ollut häviämässä tämän sodan aina 1990-luvun alkupuolelta saakka, koska se luuli, että Neuvostoliiton hajottua Venäjästä tuli normaali valtio ja koska se sulki silmänsä kaikelta, mikä todisti sitä luuloa vastaan aina 24. helmikuuta 2022 saakka. Silti edelleen lännen tuki Ukrainalle on varovaista ja minimaalista ja tarkoitettu vain estämään Ukrainan täydellinen tuhoutuminen. Syynä on se, että länsi pelkää Moskovan tappiota ja sen synnyttämää epäennustettavuutta. Venäjä on liian suuri, jotta se voisi kaatua, minkä vuoksi länsi on tahdoton ja siltä puuttuu strateginen näkemys.
4. Maailman pääongelma ei ole Putin, sota tai Neuvostoliiton hajoaminen, vaan Venäjä itse – imperiumi, joka ei ole vielä kokonaan hajonnut eikä osaa määritellä rajojaan. Se on hajonnut reunoiltaan, mutta sen rakenteet, imperialismi ja koloniaalinen luonne ovat säilyneet. Se on luonut konflikteja, epävakautta ja uhkia jo yli 100 vuotta.
Miten ongelma ratkaistaan? Yksi ratkaisu on ilmeinen: Saksa vuonna 1945, hävinnyt, miehitetty ja jaettu. Teknisesti länsi pystyisi siihen jopa ilman ydinaseita, jos olisi poliittista tahtoa. Koska sitä ei ole, Venäjä on liian suuri kaatumaan, ja länsi pelkää edes kuvitella maailmaa ilman Venäjää.
Siksi maailma on tuomittu elämään tämän Pohjois-Euraasian myrkyllisen suon kanssa toivoen, että vähitellen, kuluvan vuosisadan aikana, osittain hajonnut imperiumi syö itsensä ja synnyttää jonkin ystävällisemmän elämänmuodon ulkopuolella eläviä kohtaan. Siihen asti sota jatkuu. Ei tule mitään ”sodan jälkeistä” tai ”Putinin jälkeistä” aikaa; ”Venäjän jälkeinen aika” on tulossa, mutta se ei vielä ole näköpiirissä.
